Egyptin Päiväkirjani

Egyptin Päiväkirjani siinä se sitten on...

************************************

Päivämääristä klikkaamalla pääset suoraan kyseisen päivän tapahtumiin..

29.6 30.6 1.7 2.7 3.7 4.7 5.7 6.7 7.7 8.7 9.7 10.7 11.7 12.7 13.7 14.7 15.7 16.7 17.7 18.7 19.7 20.7 21.7 22.7 23.7 24.7 25.7 26.7 27.7 Loppu

*********************************

Eräänlainen päiväkirja….

Niin he, Juha ja Mika, jotka eräänä päivänä, saatuaan virikkeitä, ajatuksia ja muita päähänpinttymiä mm. erään nimeltä mainitsemattoman henkilön taholta – päättivät lähteä Egyptiin, tarkemmin sanoen Kairoon…

Tämä ei ole mikään virallinen päiväkirja tai edes matkakertomus – mutta onpahan vain laitettu asiat ylös, jotta olisi edes jotain kerrottavaa lapsille – tai oikeastaan muistikirja, josta ottaa esille vuosien päästä – mitä todella tapahtui. Osalta tarinasta on tosin, kuten aina, toinenkin puoli – tai mielipide – mutta sanottakoon se nyt tässä heti, että ainakin tarinan tässä vaiheessa se on lähinnä ollut Juhan mielipide jonka mukaan kirjoitusta nyt tähän laitan – siis minun.

Tästä, ja nyt…. 29.6.2001 Helsinki – Vantaa

Siellä sitä odoteltiin kentällä, katseltiin ihmisvilinää – heiteltiin terveisiä, hyvästejä – ja kaikenlaista. Odotuksen vilinässä tuttujakin kasvoja. Vihdoin koneeseen, ja kohta Helsinki taakse jää - Malev, Boing737 – muistaakseni. Lentoaika ilman monttuja 16.50 – 18.15 paikalliseen aikaan perille. Kuuma, hiostava BudaBest – transit halli, jossa muutaman tunnin odotus – matka siis mennyt tähän asti – so far, so good – pizzan palaset, yhdet oluet – ihan vain janoon. Kentällä ei mitään, viisi tuntia – joka tosin hieman venyi pitemmäksi – Tupolevin käynnistyksessä kait ongelmia, kun vasta vuorokauden vaihtuessa pääsimme matkaan kohti Cairoa. Lento aika noin 3-4 tuntia. Lento syödessä, piirrettyjä katsellessa, torkkuessa….

30.6.2001 (2 päivä )

…ja torkkuessa… vuorokausi vaihtui ja koneen liitäessä sekä lähestyessä kohti Egyptin maisemia ryhtyi myös valoja välkkymään. Cairon isohko maine myös näkyi sekä rupesi myös meille hahmottumaan – tuli vain mieleen koneen nokan painuessa yhä lähemmäksi maata kohti laulun sanat ”… sata talaa taskussa pieni pala mälliä huulessa, nämä poijjaat seilaa niilin kupeessa…” – solistiyhtye Suomen sanoin – se vain nyt sopii tilanteeseen…. Vihdoin uskoi jo todellakin siihen että täällä ollaan ja toisaalta se viimeinenkin epäilyksen häive hävisi mielestä tänne pääsystä. Lopullinen epäilyksen tunne takaraivosta hävisi paukahtaen koneen pyörien koskettaessa maan kamaraa – vai olikos se korvat jotka paukahtivat…

Operaatio rahanvaihto, viisumien merkkien saanti ja liimaus – jälkeen ulos kostean kuumaan ilmaan, viileän tumma yö otti vastaan vaalean kalpeat pojat suomesta.

Helpotus ja huokaus purkautui hampaiden välistä kun eräs ”pääetapeista” horjahti mielestä pois, kun Aiman, Mohex sekä taksisti Muhammed olivat lämpimin sylein ottamassa vastaan – terveiset, kuulumiset ja taksiin. Se sitten viekin meidät ensimmäiseen yllätykseen Cairolaisittain ajaen hienon reitin läpi käyneenä löysimme itsemme varjoiselta kujalta, Suomalaisrouvan ja hänen perheensä luona.

Hänen Skottilainen miehensä avasi huoneiston oven, voisin sanoa unisin silmin, voisin sanoa, yllätys oli molemminpuolinen kun varjoisten kujien päästä löytyi näinkin tutun tuntuista ja lämpöistä vastaanottoa…

Matkalaukut vain sisään, ja uupuneet jäsenet vierashuoneeseen kooten. Joten täällä sitä ollaan, propelli katossa pyörii, mieli surullisen iloinen. On kello 6.30 – lähdimme suomesta 16.50, tosin aamuinen herätys oli minullakin jo 5.30 – joten voisin sanoa päivälle tulleen pituutta – mutta kannattiko – kyllä, nyt.

Kello 10.00 – ja ensimmäinen ”aamuyö” on nukuttu, ensimmäiset textiviestit - lähetetty tutuille – korjaan toiset - perillä ollaan. Aamupala, oikein kahvin kanssa juotu, syöty ja ihmetelty – kuinka suomalaisista suomalaiseen aamupalaan sitä pitikään tulla. Timon ja Simonin kanssa kävimme kävelyretkellä tutkimassa lähiympäristöä – pirtelöä ja silleen.

Lämpö nousee – kappaleen soidessa päässä tutustuttiin perheisiin molemmin puolin. Iltapäivästä sitten jo Aiman ja Mokseim kanssa pääsimme tekemään hieman suunnittelua ja aikomuksia, ajatuksia paperille – niin, kun he vihdoin saapuivat – kahville ja hieman kylille ajelemaan…paluu ajoissa. Ilta sitten menikin kovin tavallisissa merkeissä – syödessä tarjottua pizzaa – ja katsellessa väkivaltavideoita…yö ja aamu.

Alkuun...

1.7. ( toinen päivä )

Rauhaisan yön jälkeen – josta sanovat, että toivottavasti nukuitte kun kadulta kuului meteliä ? – mitä ihmeen meteliä ? – no, yön jälkeen kuitenkin otimme pienet kävelyt – siis, ensin taxilla suurlähetystöön –joka oli miellyttävä tutustuminen siihen instituuttiin – sitten reipas pikku kävely takaisin, lämmön ollessa +33 varjossa. Nestettä ja pirtelöä, suihku – ja kohta taas menoksi….

Vaan, eipäs mentykään - Aimanin ja Mokxetin piti järjestellä meille asuntoa koko päivä, mutta sen epäonnistuttua olemmekin hieman epävakaalla pohjalla. Aimanin ja Mokxetin piti tulla hakemaan meitä kirkkoon – ja syömään ja jotain muutakin illasta – mutta tuttuun tyyliin, ja jo totuttuunkin, odotus kävi aika pitkäksi ja tässä tapauksessa todella pitkäksi lähdön suhteen. Pojat ilmoittivat vaikeuksista löytää asuntoa meille, ehdotus oli jopa 2000 puntaa kuukaudessa – oho – sanoimme kiitos ei – ja vihelsimme pelin poikki… tuumaus tauko….

Me emme ole tulleet tänne miljoonikkoina, vaan olemme tulleet tänne lähteäksemme miljoonikkoina. Ihmettelimme hieman käytäntöä, sillä nimenomaan sovimme ennen lähtöä, että täällä on asunto, ja jopa saimme molemmat käsityksen siitä, että se on ilmainen, pientä remonttia vastaan tai ainakin melkein ilmainen… - mutta nyt meille vain yritetään sovitella miljoonikon viittaa ylle – ja etsiä asuntoa jolla saisi Helsingistäkin kaksion vuokralle… no ei nyt sentään… jep, jep… No, onneksi joku klikkasi paremmin kuin osasimme aavistaa – vieraanvarainen isäntä perheemme, James ja Ilke, olivat todella mahtavia – he kyselivät verkostonsa kautta, ja löysivät meille tilapäisen, mutta loistavan mahdollisuuden. Yhden puhelin soiton päästä meille järjestyi todellakin hyvä, voisin sanoa loistava kohtuuhintainen asunto, kun nyt kerran joudumme tästä maksamaan… - Asunto on hinnaltaan ainakin kohtuullinen, meidänkin budjetin mukaisesti… kunnon menemme katsomaan huomenna..

Se siis oli se ensimmäinen pettymys, jonka tosin emme anna masentaa – onhan se tietysti kohtalainen takaisku – jo ajatellen budjettiammekin – sekä voisin sanoa aika isokin pettymys, mutta nyt jo kun ajattelee tätä elämää täällä, sekä niitä tapoja jotka kuuluu arabi kulttuuriin, olemme täysin oikeilla raiteilla – mikään ei todellakaan toimi kun on sovittu, jos sitä ei itse hieman ole järjestelemässä. Kello vilisti Jim Carreyn elokuvan myötä puoliyön ohitse… Ainiin, seuraavan kämpän – erään saksalaispariskunnan – vuokra on näillä puheilla 250 puntaa viikko, että silleen.. Auts - mainitsen vielä tähän, että tänään on oli 33 ja vieläkin 27 – lämmin yö….

Alkuun

2.7. (kolmas päivä)

Aamu, 25 – mutta viileähkön tuulen hivellessä kasvoja, aamupala – ja pakkaus. Se on sitten kiitosten paikka vierillemme, ja poistuminen heidän kyyditsemänä uuteen kämppään. Joka oli todella iiiihhhaannaaa.. siis hyvä ! – huoneita on, vaikka muille jakaa – tänne jäämme !

Tavarat vain levälleen, ja kahvin keittoon. Aimankin tuli vihdoin hakemaan meitä oikeasta osoitteesta pitäisi mennä katselemaan tietokone centteriin…. osien hintoja ja silleen.. matka tosin ensin suuntautui hakemaan Moksettia, ja sieltä toimistolle. Katselimme ja kuuntelimme kevättä toimistolla tekemättä mitään – hhmmm – tosin kävimmehän me syömässä paikallisessa ravintolassa syömässä tulella paahdettua kanaa ja leipää - mutta sitten vihdoin poistuimme centteriin – joka olikin – voisin sanoa päivän kohokohta – tietokoneita ja oheislaitteita kahdessa kerroksessa. Hintoja vain paperille, tuumaustauolla asunnolle – ajomatkan takaa tosin… Pienen keskustelun aikana sovimme Mokxetin kanssa, että aloitamme keskiviikkona koulutuksen, jossa katsastamme tietokoneiden sisään toimistolla ja muutenkin otamme rauhaisan päivän. Ilta sitten menikin jazzaillessa – siis pelatessa jazzia – huominen on päivä uusi….

Alkuun..

KATSO KUViA Egyptin Kuva Galleriasta...

3.7. (neljäs päivä)

.. avautuu lämpöisen kosteana – tänään pitää tuumata, ja pitäisi myös poiketa katselamassa hiukan ympäristöä ! – pankki ainakin pitää löytää !….vaan eipäs löytynytkään – muuta mielenkiintoista parin kymmenen korttelin kävelyn jälkeen – oikein ihan kulmilta – kauppa, mäkkäri, internet cafe jne – joten hätä huutoja voi vähentää – tosin se pankkiautomaatti nyt ei oikein vastannut ajatusta - ainakaan toiminnaltaan… - kaupassa siis käytiin ja sitten lähdettiinkin kaupungin keskustaan metron koeajelulle.. siis katsomaan löytyisikö Jounin ystävä Maged. Kauppa löytyi kyllä mutta Maget ei vielä – oli vasta kohta tulossa, joten ei muuta kuin jälleen kävelylle – ensimmäiseen turisti ansaan – hajuvesikauppaan. Täällä kun on hieman erilaista tuo turistille myyntiin - siis varoituksen sanana; paikallinen kauppias iskeytyy liikenne valoissa ihan vain muutaman metrin etäisyyteen, josta sitten hetken kuunneltuaan saa selville oman kielesi ja maasi. Sitten yllättäen hän huomauttaa jotain museoista tms. kuuluisasti nähtävyydestä osoittaen kiinnostusta teitä sinne opastamaan - ihan vain hyvyyttään - ja useasti siinä tulee jo selviteltyä mitä kuuluu ja kuinka menee - ihan omalla kielelläkin ! - no, kun nyt sitten jo turisti on koukussa - hän ohjailee sinua mukavasti puhuen kauppaansa kohti - ihan hyvän tahdon eleellä tarjotakseen teetä - tai muuten vain virvokkeita - tai jopa vain käyntikorttiaan... kohta sitä jo istutaan liikkeessä, ja juodaan teetä, haistellaan hajuvettä - tai papyrystä katsellaan - ja voi kuinka sitä sitten lahjotaan - annetaan kaikenlaisia lahjoja ja kohta jo ostata kallista hajuvettä - ei sen puoleen - hyväähän se on - mutta puolet kallimpaa kun normaalisti ostaessasi... jotta silleen.... Ja voi että sitä parkua ja hammasten kirskuntaa jos pääset ja "kehtaat" lähteä siitä ilman ostamista....

Vihdoin Maged oli paikalla tapaaminen oli erittäin hyvä – oikeastaan harmi, että emme ole nähneet aikaisemmin. Konettakin tuli katseltua hänen takahuoneessa – prosessoreita vaihdettua jne… mutta illan pimetessä olikin jo aika poistua takaviistoon, metrolle. Kämppä tarjosi lämpöänsä, ja sitä kyllä riittikin koulutusmateriaalin koostamisen muodossa yli puolenyön – lämpötilan laskiessa siedettäviin – jopa viileeseen mittaan – 24 asteeseen, no, 25 asteeseen. Ja eikun huomista odottamaan – ai niin, pojat eivät muuten soittaneetkaan huomisesta… - saa nähdä koska ? koulutus pitäisi aloittaa..

Maged Bazar - ( kauppiaan nimi Maged George) kauppa sijaitsee muuten aivan keskustassa - siinä Egypti museon oikealle puolella - illalla siitä ei voi erehtyä - se on se kaikkein valoisin - ja pienin liike. Rehellisin kauppias siellä seudulla - kannattaa poiketa - ja kertoa terveisiä. Myy papyrysta sekä kaikenlaista mitä vain tarvitset - jos ei ole hän hankkii ! Web sivutkin pitäisi olla käytössä - joten käy ihmettelemässä - mutta jos ei toimi, ihmettele muita Egyptin linkkejä - linkki sivuiltani.. Magetin www - on seuraavanlainen - www.magedbazar.com

Alkuun

4.7 ( viidespäivä)

koulutusmateriaalin kokoamisella ilmeisesti on sitten aloitettava – kun ei ole pojista vielä kuulunut mitään…. jaa’ah maailma on yllätyksiä täynnä, kellon lähestyessä puoltapäivää soi puhelin – kesken siivouspuuhien – ja Aiman oli tulossa hakemaan…- joten ei siinä sitten mitään. Siivous loppuun, ja pukeutumisen jälkeen lähtö tuli – poistumme toimistoa kohti. Tietokone vain purkuun ja puhumaan kuin ruuneberi, tietokoneen kasaus tuli tutuksi – toinen toistaan tukien, ja meidän omia tietoja täydentäen saimme koneen kasaan, ja jopa lopuksi toimimaankin.

Iltapäivä menikin siinä oikein mukavasti, niin että poistuimme puhelinkortti kaupan kautta metro asemalle, josta tulimme koko linja läpi vaihtaen tosin junaa – doggin kotikulmille. hmmm… oliko jotain huomioitavaa ? – no, junan vaihdon yhteydessä, meinasimme mennä naisten vaunuun – joka sijaitsee metron ensimmäisenä… pitää muistaa – sinne ei voi mennä, sanoisinko - Pihkura sentään ! Iltapuuhina – muutaman hinnaston koneelle laitto, ja eikun huomenna taas asiaan….

Alkuun

5.7. ( 6 päivä ) … aamun jälleen valjettua, aamukahvin juotua kaupungin keskustaan, etsimään pankkiautomaattia – toimivaa sellaista. Yllätys tämä kyllä oli kyllä minullekin – se löytyi. Kivi putosi sydämeltä – ainakin yksi toimiva automaatti Cairossa.

Lyhyt hetki taukoa ja sitten metrolla Sariin – tai oikeastaan Sharay el kobbaan, ja sieltä Hanen kyydissä toimistolle. Päivä sitten siitä lähtien olikin oikein - jos voisin sanoa ikävystyttävä – ainoa homma mitä - voisin sanoa – pääsimme tekemään, oli koneen tyhjennys ja sen käyntiin laitto, joka jäi kesken – muitten kiireiden takia. No, poistuimme paikalta vähin äänin. Metro, ja sitten – toinen metro… tai ei sittenkään – se metro mihin yritimme itseämme änkeä – ei ollutkaan vielä toiminnassa – siis olemme jälleen aikaamme edellä ! – No, hiukan aikaa kiersimme keskustan tuntumassa – kunnas päätimme ottaa taksin ja ajaa hurauttaa sillä Milliganeille toivottamaan lomaa Ajatus, kyllä taksi tietää nopean reitin… sitä paitsi – olihan se kartassa. Jess…. löysimme taksin, sovimme hinnan – hupps – sanoisi teletappikin… taksi seikkaili ensin toisessa suunnassa, sitten kolmannessa – ja aikansa kyseltyään vihdoin onnistui pääsemään oikeaan suuntaan – me taas päätimme hypätä pois ja turvautua ikivanhaan jopa historialliseen – Cairossa kun ollaan – kulkutapaan – kävelimme loppu matkan ! Olimme kohtalaisen aja kuluttua jo vieraisilla.

Iltapuuhana otimme parit Jazzyt, joimme jo toista kertaa kahdet oluet – ja siirryimme unten maille odottamaan huomista.

KATSO KUViA Egyptin Kuva Galleriasta...

Alkuun

6.7. ( 7 päivä )

Kalenteria katsellessa – kaihoisa tunne valtaa mielen – kotona on suven ja runon päivä, siis Eino Leinon – joten sen kunniaksi onkin hyvä luikauttaa runo…

Cairo, faaraoiden, kuninkaiden maa. Monta tarinaa, monta ajatusta.

Monta kohtaloa, monta mieltä. Syvällä on Cairon Juuret,

kevyet ovat toivon tuulet. Elä ja kuole, mutta vasta kun Cairon äänet kuulet.

No, siinä sitä olisi Leinollekkin ajattelemisen aihetta kerrakseen… päivä on aluillaan, joten tästä on hyvä jatkaa ( klo 7.10 ) – niin, tarkoittanen sitä, että ilmeisesti ei koulutusta järjestetä tänään – onhan paikallinen ”lauantai” – ja huomenna ”sunnuntai”. Vai olkikos se niin, mutta kuitenkin – aamukävelystä tulikin hieman pitempi kuin luulimme, meidät iski jälleen jonkinlainen suomen tuntija – ja käveltyämme toista kilometriä löysimme jälleen kuinka ollakaan itsemme parfyymikaupasta jne. jne. Nice cuontry, nice people – joukot saavat nyt kohta riittää – no, siitä poistuttuamme takaviistoon, löysimme internet kahvilan – jossa poikkesimme laittamassa ensimmäiset kunnon viestit….

Ja mitä sen jälkeen tapahtui, onkin tarina sinänsä… päätimme lähteä katsomaan pyramideja – taksiin ja sitten menoksi. Ensimmäinen kauppias hyppäsi kyytiin jo puolen välin jälkeen suoraan taksiin – jossa neuvottelimme kiertäen muutaman kujan – emme olleet tällä kertaa hyväsyvä osapuoli – joten kun kauppoja ei kierroksesta tullut, hän poistui ja pääsimme pyramidien juurelle – toinen ”kauppias” opas – joka osti liput väkisinkin.. kierrätti väkisinkin, ratsastimme pientä kierrosta pyramidien ympäri, siis niiden lähimpien… kävisimme papyrys ja hajuvesi kaupassa tutustumassa ainutlaatuisiin hajuihin – mutta kun hieman aikaa keskustelimme tytölle asiasta, he tiesivät että me tiesimme… siis kaupankäynnin syvimmän olemuksen.. paluu matka – ja rahastus, ensin mies ja sitten hevoset hmmmnn – vai olikos se toisin päin ! Joka tapauksessa täytyy pitää mielessä – joka paikassa, erikseen veloitetaan aasi ja mies… onneksi ei taksissa veloiteta hevosten mukaan – ensin kuljettajalle ja sitten taksin moottorille… no, minä meinasin aiheuttaa mellakan kun en maksanut paikallisella kameli kuskille joka halusi minut ja kamelin samaan kuviin – sanoisin että yhtä janoisen näköiset – kysyin, ettäkö oikein ei mitään ota kun ottaa kuvan, oikeinko kyydissä ja silleen – yes, yes, my friend – ja tietysti – voihan sitä herkkä uskoinenkin näin ajatella – en vain tullut kysyneeksi asiaa kamelilta, että sopiikos ottaa kuva siitä ja kuskista… no, kuva tuli otettua ja sitten tulikin ongelma – oikein poliisin kanssa tuli katsottua että kamelinkin pitää syödä – paljonkos se kameli kuluttaakaan yhden kuvan aikana… no, minä kun en sitä suostunut laskemaan, enkä maksamaan – sai siitä kuulla… ystävä tuli varmastikin kamelista ja kuljettajasta.. - no minä kyllä lupasin maksaa kun vain kameli sanoo selvästi että se on kymmenen puntaa(?!) Mutta oikeasti - kun vain sanoo tarpeeksi jämäkästi No, ja lopettaa tiukasti koko jutun voi samalla jättää kaupan teon siihen – kyllä siellä jos missä on ystäviä, kaikki on tarjoamassa lahjoja – jotka sitten kyllä ovat lahjoja – mutta vain pientä korvausta vastaan…. jep ja silleen, ulostauduttuamme alueelta toinen meistä päätti olla tulematta alueelle enää ollenkaan toinen sanoi, ett’ katsotaan. Kävelimme takaisin päin – pizzan voimalla olisi mennyt pitempäänkin, mutta päätimme ottaa kuitenkin taksin – jolla kotikulmille pääsimme jopa kohtuulliseen taksaan… hhmmmnn.. kyllä se aurinko kuitenkin muuten tarttuu – on nenä palanut ensimmäistä kertaa täällä… nyt kun vain saisi tuon vaalean navan vielä tummumaan – muulla kuin tällä ilmassa lentävällä pölyllä.

Alkuun

7.7. ( monesko päivä tuo nyt lienekään, ai niin sen täytyy olla 8 päivä )

Jälleen pyhä päivä – ja heti aamusta internet kahvilaan, joka maan tapojen mukaan ei oikein ollutkaan siihen aikaan auki johon luulimme sen aukeavan – no, muutama pirtelö viereisessä mäkkärissä – ja kohtahan se olikin auki. Kaksi tuntia siinä vierähti sähköposteja laittaessa ja hinnastoja kopioitaessa…. – sieltä kaupan kautta kotiin – ja valmistelemaan kaikenlaista. Illan tullessa sitten virkistäydyimme, maittavan aterian jälkeen lähdimme Magettia tapaamaan – kuullaksemme että bisnes on bisnestä, ja meillä ei ole oikeenkaan mahdollisuuksia sitä kunnon voitolla tehdä… että silleen. Maget kuitenkin lupasi ottaa muutaman ”tukkukauppiaan” nimen selville, ja katsoa sitä kautta – parempana kauppana j a bisneksenä hän kuitenkin piti suoraan sanoen osien ja kännyköiden tuonnin… - joten se siitä kompuutteri bisneksestä… Lähdimme kaupunki kävelyn kautta miettimään uusia ajatuksia – tulihan niitä jonkinmoisia – aivan oikein sanailun muodossa – tunteet lämpimän päivän tiimoilta olivat hyvinkin pinnassa, joten ajatuksen juoksu meni sitten seuraavalle päivälle. Meillä kun on monenlaisia ajatuksia – ja asioita voidadaan katsoa monelta puolelta – joskus ja melkein aina kuitenkin puhutaan samasta asiasta – mutta kuitenkin niin erilailla… - voisin sanoa ollaksemme kuitenkin samassa veneessä. Koulutusta joudumme siis miettimään oikeinkin vakavissaan – ja asetimme kuitenkin jonkinlaisen takarajan tähän hommaan – kun sen sovimme – siis vielä viikko, ja jos ja kun näitä niin kutsuttuja paikallisia ei saa tätä homman ”vakavuutta” tajuamaan – etsimme lentoaikataulun – ja poistumme tekemään hyväntekeväisyyttä jonnekin muualle – täällä sitä ei voi tehdä.

Alkuun

8.7. ( 9 päivä.. jos laskut pitää paikkaansa )

Valkeni, ennen kuin se sitten edes ehti alkaakaan – kuuma, luulisin – ja eilisen puhelin soiton myötä tiedämme, että koulutus pääsee alkamaan tänään vasta klo 16.00 maissa – joten päivän tehokas käyttö taitaa olla näille kovin vierasta… no, tänään on kuitenkin keskusteltava koneen ohjelmien laiton ohessa tulevaisuudesta ja katsottava missä mennään ja kuinka edetään - oikein vakavastikin. Samoin on meidän katsottava – onko meidän näkemykset asioista saman katon alla – vai täytyykö projektin toimivuus katsottava uusin silmin – erimielisyyksiä täytyy aina olla – mutta ne täytyy selvittää, ennen kuin ne hajottaa liikaa – tappi nimittäin on tästä veneestä otettu pois muiden toimesta – meidän on selvitettävä, kumpi ryhtyy soutamaan ja kumpi äyskäröimään – vai molemmatko soutaa… tai äyskäröi – tosin mielipiteenä voisin sanoa, että parempi kuitenkin näiden kanssa ryhtyä etsimään uutta tappia… aikaa vain on kovin vähän. Lisää… ensi numerossa sanoisin – mutta nyt onkin hyvä jatkaa tästä, päivä se on sunnuntaikin… nimittäin työpäivä.

Olemme muuten huomioineet, että oluen puutteesta johtuen voi kaikenlaisia oireita tulla. Tosiasiassa emme ole tosiaankaan juoneet kun neljä tölkillistä koko aikana – ja uskokaa ja älkää – sekin alkoholitonta, jonka suurella ilolla joimme kyllä muussa uskossa.

Ajatuksemme koulutuksesta ei saanut kovin kirkuvaa vastaanottoa – mutta ei sitä tyrmätty.. hinta ok – mutta tilojen ja koneiden kanssa hieman erimielisyyttä… tosin paikalliseen menttaliteettiin kun kuuluu ensin tyrmääminen ja sitten vasta hyväksyntä – kuulimme myös eräistä Aymanin kavereista joilla on hiukan vastaava koulutus juttu – mutta heillä ei mene hyvin.. tosin hehän on amerikkalaisia, ja he kouluttavat vain ohjelmien käyttöön.. mutta lupasivat järjestää tapaamisen. Tuntuu vain siltä, että he eivät oikein vieläkään tajua meidän todellista ideaa täällä olosta – meillä ei todellakaan ole varaa vain katsella ja kierrellä muutamaa kuukautta….

Alkuun

9.7. ( 10 päivä )

Maanantai – vaikkakin jo eilen tuntui siltä – illasta tosin haikealta, kun jotkut ne vain istuivat shortsit päällä, bikinit – ja muuta sellaista – sataman viilenevässä illassa – nauttimassa olutta ja siideriä.. – ai niin, kuka ja ketkä – no, soittivat suomesta ja kehuivat oloaan… no, oli meilläkin – lämmintä… ja limsaa.

Mutta nyt jälleen aamukahville – ja silleen… vihdoin puolenpäivän jälkeen kun saavuimme toimistolle, olikin hikinen urakka koneen kimpussa – tyhjennys, windossin laitto – ja kuinkas ollakaan sekään ei toiminut – tyhjennys ja setuppia vain – niin kauan että jotkut jo luopuivat uskostaan – siis meihin. Eikun huushollia kohti lämpimän päivän painuessa kohti iltaa viilenevää – Hei, hei – nyt tuli vääryys… ilta ei tosiaankaan viilentynyt.. vaan oikeastaan kosteus hiipi todellakin joka rauhaseen ja puristi sieltä jokaisen pienenkin nestehiukkasen ulos – oli meinaan niin kostean kuumaa, että päätimme vielä kaiken päivän ahkeroinnin jälkeenkin poistua katselemaan kaupungin osaa jossa elektroniikkaa myydään oikein paljon – ja oikein urakalla – ja uskokaa tai älkää, sitä todella siellä myytiin… - Tv, videot, tuulettimet, silitysraudat – you name it ! – Kaikkea oli niin että riitti – koko kortteli kauppoja jotka olivat täynnä kaikkea kodinkonetta… - ja jos ei ollut, sitä toi pikku suzuki kuorma-autot lisää – ei sinne olisi tosin isommat mahtunutkaan ! Kaikenlaista oli – ja tarttuihan sieltä mukaan itsellekin playkkari… no, se oli sellainen pakko ostos- kun sai vielä viisi peliäkin mukaan…. no iltahan se meni, kun kännykkä ja sähkö korttelikin piti kiertää vielä – siinä saman kulmakunnan vierellä oltiin… kotia kohti kellon ollessa 23.00 maissa – ja metro täynnä, koskahan nekin on tyhjänä… - hikisinä ja onnellisina kämpillä.. turvallista on… mietittiin vain paljonkohan maksaisi oikein kuukausi lippu metroon – me kun melkein joka päivä matkustetaan aika monta kilometriä sillä – saati sitten kävellään.. – ai niin, meinasi oikein unohtua, ostimmehan me myös postikortit – jos vaikka joskus ehtisi kirjoittaa – ja laittaa vieläpä postiin…. jess – tuli muuten ihan oikein pätkitty independents day tv:stä – Vauuuu….

Alkuun

10.7. ( 11. päivä ) oikeinko kuuma tuntuisi olevan – kyllä. Kosteus prosentti liikkuu oikein aamusta samoissa lukemissa kuin eilen illalla, jolloin voisi sanoa, että melkein satoi… no, aamun valjettua olimme luvanneet mennä toimistolle aamusta ja menimme.. aloitimme hommat koneen kanssa – ja koko päivähän siinä meni… joten päivästä ei nyt mitään ihmeellistä… - vasta noin 17.00 maissa lopettelimme.. ja vola – kone oli kunnossa – joidenkin uskoa siinä kyllä koeteltiin – ja kuinka sitä luulevat olevansa tietokone asiantuntijoita – ei siinä oikein tuntunut järki heillä sanovan, että vika ei meidän purkamassa ja kokoamassa laitteessa, vaan itse ohjelmassa… mutta mitä sitä enää valittamaan – nyt se sitten on kunnossa… - ainoa mitä jäimme miettimään, on se mikä tuli ilmi, vasta tänään puolenpäivän aikaan – että viime kerran kun he tyhjensivät konetta – heidän oma asiantuntija – kuka sitten lieneekään – kuulemma joku insinööri joka tietää jotain – oli tehnyt töitä kolme päivää – saadakseen koneen kuntoon. Meillä meni sentään vain yksi päivä. – no, kotiin siis hyvissä aikaan – minä kauppa kierrokselle – Mika siivous vuoroon – ja kyllä se siitä. Kortti ruljanssiin tuli parannusta – postimerkit maksavat 1,25 Leitä, siis kohtuu hinnoissa – pitää vain käydä vähän lisäämässä pinoa – ja laittaa huomenna kortit postiin… - huomisesta ohjelmasta ei oikeastaan muuta tiedä kuin että - eiköhän me ainakin metrolla ajella… ja kävellä.

Tämän päivän saldoon voi kyllä laskea pari vyötä, ja tietopaketti siitä, mitä voisi loppu aikana vielä harrastaa – siis paikkojen nimiä ja ehdotuksia missä voisi käydä. Sillä, nyt todella on varmistumassa se ajatus, kuten on hieman jo ilmassakin – emme tule tekemään isompaa bisnestä Aymanin ja kumppaneiden kanssa – heillä ei ole aikaa, eikä – valitettavasti täytyy sanoa, intressiäkään tähän puuhaan. Äkkiä ajatellen tuntuu siltä, että he eivät oikein ole ottaneet todesta tuloamme tänne, eikä myöskään sitä että voisimme todellakin helposti hyödyntää toisiamme. Mutta, vielä ei ole kaikkia mahdollisuuksia käytetty loppuun – eikä voi omalta kohdaltaan sanoa että kaikkea toivoakaan ole vielä ravistettu takaraivosta pois. Lähellä se kyllä ajatuksena on käynyt, mutta kun ottaa huomioon kulttuurin – voi vielä mahdollisuus piileä jossain. Äkkiä sen kuitenkin on tapahduttava – sillä rahallista apua olisi kohta saatava – muutoin voidaan ryhtyä laskemaan päiviä lähtöhetkeen – sekä rahoja siihen mitä ehkä voisimme täällä vielä katsella saadaksemme irti kaiken ihmeellisyyden Kairosta ja varsinkin Egyptistä… - siis olla turistina – ja nauttia ajasta, eikä vain juosta ympäriinsä katselemassa hintoja – tutustumassa paikkoihin – josta voi ostaa jotain alaan liittyvään jne. mutta se sitten kohta…. Reitti on kohta toimistolle niin tuttu, että paikalliset kauppiaat tervehtivät, ja metron lippuluukulla olevat tiketti myyjät osaavat antaa lipun ihan sanomattakin.. – se muuten onkin oikein mielenkiintoinen juttu tuo metrolipun osto – meillä kun on lipun hinta samaisesta matkasta vaihdellut 6 punnasta 1,2 puntaan – no, nyt asia on varmistunut , jo monena kertana on lipun hinta Dogista Sarayja el Kobbaan ollut kahdelta 1,25… no, aina oppii ja kokee kaikenlaista…

Loppu päivä menikin sitten siivotessa ja kaupassa juosten – liitin playkkariin että vois pelata… no, sitä ei löytynyt – ja soitto Moxetilta selvitti sen että huominen päivä on vapaa…

Alkuun

KATSO KUViA Egyptin Kuva Galleriasta...

11.7. ( kahdestoista päivä ) On siis tiistai vai keskiviikko – hetkinen – mikä päivä nyt oikein on, – huomioimme että päivien kulun mukaan eilen olisi pitänyt olla jo keskiviikko – mutta ei kun kalenteri näyttää vain, sitkeästi että tänään on keskiviikko… helle – vai mikä – asia täytyy tutkia…. No, joka tapauksessa tuntui kuin tänään olisi se vapaa päivä, ja hieman ehti ottaa kuumalla parvekkeella aurinkoa – ja rauhoittua – lukea. Mutta kyllä jo iltapäivästä tuntui että jotain olisi tehtävä – ei muuta kuin reissun kuumimman päivän myötä matkaan – ja kaupunkikierrokselle tavanomaiseen osoitteeseen – internet kahvilaan – postikorttien kirjoittamiseen – ja postimerkkien etsimiseen – jota ei löytynyt.. vieläkään – illalla Magetille ja normaalia keskustelua, korjaamista, myymistä, ostamista ja tulevaisuutta – esitimme koulutus ajatuksen hänelle – ja hän lupasi ottaa selvää parista henkilöstä.. joten vielä pieni toivon kipinä – puhelin kauppaa edelleen hän ehdottelee – mutta katsotaan se bisnes siten kun muu toimeentulo turvattu…- lähdimme poistumaan puolenyön maissa kaupasta – ja yllättävän paljon oli vieläkin porukkaa liikenteessä – suurkaupunki ei tunnu koskaan nukkuvan – ei ainakaan metro – joka oli täydempi kuin päivällä… mutta tämä päivien kulku hieman kyllä ihmetyttää vieläkin….

Alkuun

12.7. ( 13 päivä )

… vaan ei enää, varmistus tuli, tänään on oikein torstai – joten Magetin iltameno pitää miettiä, onko se tänään vai huomistako ajattelisi.. tänään on kuitenkin poikettava siellä – jotta saadaan postiin kortit ja muutenkin… no, mutta päivä oli kuuma, niin kuuma että kaupassa tuli vain käytyä ja sitten poistuttiin jälleen ilmastoituun huoneistoon – parituntia internetissä välillä. Ainiin – tottakait me kokeilimme playkkari, sillä saimme ostettua adapterin – joka kävi, tuli vieläpä säädettyä uusi modermi televisio oikealle kanavalle… illan tulessa Magetille katselemaan konetta ja muutenkin keskustaa. Hänen ystävänsä oli liikenteessä tyttärensä kanssa, ja minä kävin etsimässä niitä postimerkkejä – on tämä kumma kylä – sanoisin, kun ei tunnu postimerkkejä löytyvän… - illalla meidän poistuessa Magetin luota, tuli puhelin soitto, jossa meidät kutsuttiin Ismalayan kaupunkiin, Aymanin vieraaksi - nk maaseutu asuntoon. Huomenna metrolla Sarayhin ja sieltä bussi asemalle, 100 km – ismalyaan – tai mikä se nyt olikaan. Kyllä meihin tässä asiassa luotetaan, nimittäin että osamme liikkua.. katsotaan. Kuulemma siellä onkin sitten kaikki viettämässä paikallista viikonloppua, joten katsotaan mitä se pitää sisällään – todellakin huomenissa on viikonloppu alkamassa… on siis perjantai…ja …

Alkuun

13.7. ( 14 päivä ) . jaaáh ja mitähän tämäkin päivä tuo tullessaan. joo, JA NE postikortit on edelleen lähettämättä. Aamu valkeni, ja kosteaan kun mansikin lämmin henkäys… aamukahvit helttaa – kun kerran maanviljelys termein lähdettiin liikenteeseen, sitten vain aamulenkille pankkiautomaatille, jotka eivät olleet auki. Siinä sitten vain metrolle päinä kävellen, kosteuden iskiessä kunnolla – puoli matkaa metrolla ja vaihtaessa junaa iski kuumuus ja täpötäyden metron ihanuus, lopetti Mika päivän kärsimyksen, taksia etsimällä. Viimein se löytyi, ja sitten mentiin kohti Al Masaa, eli Sarayin linja-auto asemaa – kun vihdoin sait ostettua lipun, ne kun ei sitä myy ennen kuin vasta vähän ennen lähtöä – vai oliko tuossa jotain muuta takana. Saimme kuin saimmekin erittäin edullisen lipun ostettua, ja parin erillisen kyselyn jälkeen varmistuimme, että linja auto todellakin lähtee määrättyyn aikaan, joka tosin tietysti ei pitänyt oikein paikkaansa, ollaanhan Egyptissä. No, kun vihdoin pääsimme oikeaan bussiin, oli yllätys, se oli hyvä, ilmastoitu, ja tarjoilu pelasi – tosin voisin sanoa hinnoin suurin – istuimmehan pitkän linja bussissa, jossa oli pitkät hinnat…

Matka sujui oikein mukavasti katsellen maisemia ja armeijan tukikohtia koko matkan. Ismaileyan asema ei kovin iso ollutkaan – mutta kuuma se oli. Onneksi ei kauaa tarvinnut odottaa, noutaja tuli – joka osoittautui Aymanin veljeksi. Autoon ja pieni matka, olimme heidän perheen ”kesä” asunolla – joka kylläkin oli normaali kerrostalo asunto, jossa hänen kaksi veljeään ja äiti asui. Mukava paikka, ihan sopiva asunto. Kaupunki kierros sitten tehtiin todella runsaan aterian jälkeen, simpukoita, kalaa, mustekalaa, leipää, ja muita herkkuja.. Kaupunkia kierrettiin ja katseltiin paikkoja – auto suuntasi sen jälkeen Siinain autiomaata kohti – ylitettiin Suezin kanavan.. pienellä lautalla - puuttui vain kahvila – Se muuten oli ilmainen. Ajeltiin kohti erämaata, jossa oli pieni museo Egyptin ja Israelin välisestä sodasta – video ja kuuma päivä. Paikka on erittäin suosittu paikallisille, sillä se herättää muistoja heissä – iskiväthän he israelilaiset takaisin heidän ensin ottaessa haltuun koko Siinain. Kiersimme Suezin kanavan rantoja – laivoja ei tällä retkellä näkynyt, mutta vesi oli lämmintä.

Hetken katseltuamme asunnolla taivaskanavia – siis satelliittia, lähdimme uudelleen kaupungille – tai oikeastaan rannalle katselemaan yön valoja ja haistelemaan yön tuulia – siellä sitä istuttiin yli puolenyön katsellen kaupungin valoja ja juoden alkoholittoman oluen… hieno ilta ja sopiva ilma – itse asiassa todella kostean lempeä tuuli. Asunnolle palasimme 1.30 maissa yöllä kilpa-ajon jälkeen – josta olisi voinut sanoa, että hulluja nämä egyptiläiset !

Asiassa pysyäkseni matkustus on linja-autolla halpaa, sillä matka Kairosta Ismailayaan ei ottanut kuin 7 puntaa… siis sarayin el kobban asemalta ensin al masaan ja sieltä bussi – ilmastoitu tietysti. Linja-auto lipun hankinta on elämys sinänsä – ja mielenkiintoinen episodi – joka tapauksessa kun osut oikealle luukulle oikeaan aikaan, etkä liian aikaisin – niin saat lipun, jossa on paikka numerosi myös linja-autossa – joka on parasta kuljettajalta kysyä – sillä se on tarkkaa, se että istut lippusi määrittelemässä paikassa. Aamu yöllä taas muuten jälleen syötiin – kevyesti leipää ja juustoa, vesimelonia yms. – eihän sitä voi vatsa täynnä lähteä nukkumaan.

Alkuun

14.7 ( 15 päivä ) Torstai… Valkeni aamusta – kuten oli luvattu, lämpöisenä ja unisena. Aamuvirkkuna oli hetken outoa kun ei oikein ollut varma miten olisi, kun ei tohtinut herättää nukkuvaa asuntoa – mutta hetken ajan päästä parvekkeella katseltuani toisen talon seinustaa ja kuunneltuani hetken aikaa aamukauppiaiden kilpa laulantaa tuotteidensa paremmuudesta – tuntui muidenkin herääminen liikkeenä asunnossa. Aamukahviakin oikein tuli nautittua – ja syötyä, maman tehtyä aamiaista, ja toistenkin siinä jo noustessa. Hän poistui jonnekin jo aamusta, kiitollisina kiitimme häntä ja kohta jo oli meidänkin vuoro poistua paikalta kiittäen vieraanvaraisuudesta – varsinkin kun sähköt menivät poikki, ja lämpötila alkoi nousta samaan tahtiin ulkolämpötilan kanssa. Linja-autoon hetken aikaa lippuja jonottaen – ja keskusteltuamme hetken aikaa erään seikkailuja kaipaavan ranskalaisparin kanssa. Vaikka matkan aikana jälleen linja-emo tyrkytti koko ajan juotavaa, päätimme olla tiukkana, emme jaksaneet maksaa linja-auto korotusta limonadista.

Ilta on vasta nuori, lämpötila vain 44, joten koskaan ei tiedä mitä vielä voi tapahtua… aivan. ilta olikin liian nuori, ja matka väsymyksestä toivuttuamme olikin parempi laittaitua vain itseään kuntoon ja poistua työn orjaksi. Poikkesimme katsomaan erään suomalaisrouvan tietokonetta lähimaastoon. Siinä ilta sitten vierähtikin – kuinka ollakaan, joten ilta riennot saivat jäädä tältäkin päivältä – ehtiihän niitä toteamukseen. Kosteus prosentti muutaman päivän ajalla on ollut todella kova, ajatustyökin on tuottanut sellaisen määrän hikeä, joka normaalisti irtoaa vasta muutaman oluen ja saunomistunnin jälkeen. Mutta mitä tässä valittamaan, onhan meillä lämmintä täällä, se olut ja sauna ihan oikeassa merkityksessä vain puuttuu. Asuntokin on muuten oikein mukavan, mutta kun se sattuu olemaan ylimmässä kerroksessa – kuumuus suoraan sanoen hohkaa kuin vanha leivinuuni pitkään iltaan – ja yöhön, sen oikein huomaa kun saapuu takaisin ja kipuaa rappuja ylös, kun on viimeisen kerroksen aika.. lämpötila on noussut jo hien irtoamisen kynnykselle… Iltapala ja nukkumaan.

Ai, mainitakseni muuten oikein asiaakin – olemme nyt varmistumassa asiasta, pankkiautomaatit – siis visa automaatit eivät toimi viikonloppuisin – siis niillä ei ole yhteyttä maailmaan.. vain arkisin..

Alkuun

KATSO KUViA Egyptin Kuva Galleriasta...

15.7. ( 16päivä )

Sunnuntai – siis meidän kalenterin mukaan. Aamupala helttaan ja menoksi – sovimme eilen – muistaakseni Aymanin kanssa että olemme toimistolla 10 aikaan, ja lopettelemme koneen asennuksen, laittamalla ohjelmat siihen. No, ei muuta kuin matkaan jo käy, odottamaan – tunti siinä vierähti katsellessa toimiston edessä ruuhkaa ja autoja. Hane´ saapui – valitteli pankissa ollutta ruuhkaa… no, mitäs siinä, Aymankin saapui normaaliin aikaan 11.45 joten aamu alkoi kuten aikaisemminkin. Ja sitten vielä Mohxed – ohjelmien laittoa, ja ongelmia, ohjelmia ja ongelmia – jossain iltapäivän tunneilla sitten vihdoin kaikki melkein oli laitettu, ja poistuimme paikalta katselemaan kauppaa, josta reppu. Rukoushetki esti hetken aikaa aikeitamme ostoksille, joten haimme Mohxetin pojat mukaan kerrostalo alueelta, ja kävimme kaupassa – edullinen kauppa – jossa tavara ”ostettiin” kuitilla – maksettiin ja sitten haettiin se oven vierestä poistuttaessa – edullinen kauppa kyllä oli. Haaviin tarttui mm. laukku, kengät jne. Tämä on kauppaketju missä kannattaa käydä – sekatavarakauppa, jossa kaikkea. Poistuimme sieltä jättäen Mohxetin ja pojat keskenään. Kävelimme hetken aikaa Heliopoliksen katuja, ja eikun taksiin. Ruuhka olikin siinä – voisin sanoa huipussansa kun taksilla matelimme moottoritietä, tosin ilman ilmastointia – mikäs siinä oli ollessa. Kotiin selvittiin kohtuu ajassa – parin tunnin matelun jälkeen. Ohjelmassa olisi vielä Malevin toimiston löytäminen, Magetti ja ehkä postimerkkejä.. – no, ohjelma onnistui vain osittain – Malevin toimisto oli kiinni, postimerkit oli jälleen Magett unohtanut – Pizzan kautta koti porttia kohti – kellokin oli siirtynyt näyttämään yli puolen yön – pitkälti. Jaa juu, Hyvä Häkkinen ! Ja Räikkönen !

Alkuun

16.7. ( 17 päivä ) Maanantai – siis uusi viikko alullaan – tosin sehän on virallisesti alkanut jo eilen täälläpäin maailmaa. Aamupäivän tunteina teimme sitten ratkaisun, joka toistaiseksi vielä tuntui oikealta – menimme Malevin toimistoon keskustaan ja vaihdoimme liput aikaisemmalle lennolle.

Loppu päivä siinä sitten toimistolle ja muutama tunti pika opetusta – kävimme pintapuolisesti Aymanin kanssa PC:n käsikirjan – tutustuaksemme sitten siihen lähemmin jossain vaiheessa… koska, se on arvoitus. Toimistossa ollessamme saimme puhelin soiton, että meitä kaivattasiin myös muualla – oikein tietokone asioissa, joten lähdimme hyvässä ajassa pois keskustaan, Ahmedin luokse – Magetin ystävä, jolla internetkahvila, hajuvettä, papyrusta yms. yms. – no, hänellä olikin ajatuksia toiminnan laajentumisesta, mutta tuleeko ajatus liian myöhään, ollaanko kuitenkin liian hätäisiä lähtemis päätöksen tekemisen suhteen – se jää nähtäväksi. Sillä, Ahmed tai mikä se nyt olikaan, vaikutti hyvin ymmärtäväiseltä toiminta ajatuksen suhteen – mutta ensin kuitenkin lupasimme katsoa huomenna takaisin tulevaa serveriä yrittää laittaa yhteydet kuntoon. Sen jälkeen katsomme hänen palkkalistoillaan oleville tytöille pienen opetustilaisuuden. Maailma on joskus ihmeellinen, mutta aina vain ihmeelliseksi se käy – kun ajattelee, että jos sittenkin tämä onnistuisi. Jalat maassa vain koko ajan – sanoin entinen uimaopettajakin…

Kun ilta saapui, olikin sitten episodi mielenkiintoinen tulossa – olimme sopineet Magetin kanssa, että joku ilta hän lähtee näyttämään iltaelämää… ja sitten mentiin – yhdentoista jälkeen se sitten tapahtui… hän lupasi nyt lähteä, ja eikun menoksi.. taksiin, ja zamalekin saarelle etsimään diskoa… - joka kyllä löytyi, mutta voisin sanoa arvokkaammasta päästä, jo sisäänpääsy yli 120 puntaa… huhheijaa – ja eikun seuraava, kävellen vähän matkaa, ja kyselemään – eikun taksiin ja lisää kyselemään, matkasta tulikin sitten edestakaisin ajeltuamme keskustaan ja takaisin aika pitkä – kun vihdoin melkein lähtöpisteeseen ja paikalliseen Discoon !!! – oho, sanoi eemeli ja pudotti tekohampaansakin järveen. Sisäänpääsy 50 puntaa – johon kyllä sisältyi ensimmäinen drinkki, joka sitten jäikin meidän ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Musiikki paikallista ”diskoa”, meininki kuin 15 vuotta sitten Venäjällä, palkattuja tyttöjä kiertelemässä ja tanssimassa – siirretään aina lähipöytiin, kun tulee sen näköistä että voisi jopa olla rahaa. No, siitä tuli pitkätuoppi… pullollisesta olutta meinaan – istuimme parituntia paikassa – katsellen kun sisään valui rahamiehiä.. mutta kyllä palvelu pelasi, esim. tuhkakuppi vaihdettiin jo pelkästä tupakan polttamisen ajatuksesta. Korvien tärykalvojen ollessa jo maksimi sietokyvyn rajoilla poistuimme, sanoisinko muutaman tipin pyytäjän ohitse… herrasjestas sentään – no, tiedoksi ihan vain yleisesti, kesällä on melkein kaikki ”normaalit” discot – tarkoittaen varmaankin eurooppalaisia paikkoja – on kiinni. Ne aukeavat vain talvella – kesällä nimittäin ei turisti ole muu kuin arabi – jolloin mm. kauppojen sisältökin muuttaa olemustaan, bisnes on bisnestä ja egypti on egypti…. taksi vie taksi tuo, poistuimme kävellen paikasta jonne emme enää, uskoisin, mene ikinä. Otimme taksin hetken käveltyämme – Magetin kertoen bisnes ajatuksen syvintä olemusta täällä, sekä myös systeemiä – ja yllätys, yllätys – hän ei olekaan niin ”menevä” kuin me sen kuvittelemme…. kotona ja elokuvaa – korvien soidessa riitasointuja…

Alkuun

17.7. ( 18 päivä )

Mennä pitäisi Ahmedin luokse jossain vaiheessa katsomaan koneita – mutta vasta sitten puolenpäivän aikoihin – joten ensin nettikahvilaan…. ja sitten mentiin Ahmedin luokse, siivoamaan ja toteamaan että voi juku… tuleekohan yleensä asioista mitään.. serveri tuli jossain vaiheessa aikaa odoteltuamme, ja asensimme jotain, mutta ohjelmien puuttuessa jäimme hetkeksi odottamaan, ja kun ei kuulunut, tapamme mukaan poistuimme – ilmoittaen tulevamme uudelleen huomenna. Apua saimme siivoukseen turistilta, joka oli myös hieman sanoisinko tekemisen puutteessa. Homma nyt ei oikein kuitenkaan tunnu luistavan - laitteet pitäisi tuollaisessa paikassa saada kuntoon ja hyväksi ennen kuin edes voisi harkita mitään homman tynkää. No, saimmehan ainakin kädet likaiseksi ja mielen rauhan – siihen että bisnes ei heti kuitenkaan alkaisi ainakaan täydellä teholla – jos nimittäin alkaisi, ei ainakaan vain ja ainoastaan tuolla panostuksella.

Illasta ajoissa jopa saavuimme asunnolle – tosin pizzan kautta. Harrastimme tallennusmuotojen miettimistä – pelejä, ja jopa ajoissa nukkumaan käyntiä.. siis ennen kahta…. hmmnnm tallennusmuotojen koosta oli keskustelua, wordin opas pitäisi lukea… Huominen tuo tullessaan nopean – kiireisen päivän, sillä heti 10 aikaan Ahmetille, toimistolle kohta 13:n maissa – ja sitten pyykille.. jaa, katsotaan se pyykki sitten myöhemmin…

Alkuun

18.7 ( 19 päivä ) joo, joo, ja kiire – pyh. – ei vain ollut aamusta kotona ketään.. voi hitsin hitsi sanoisi nyt joku. Mitäs tässä odottelemaan, Saray el kobbaa kohti. Katseltuamme hetken – poikkesimme optikolle, ja tilasin lasit. Sieltä toimistolle, jossa sähköt poikki, eikä ketään paikalla – jes – ja eikun takaisin kaupunkiin, jossa Ahmetin väkikin oli tullut paikalle. Koneiden kimppuun – josta voisin sanoa tutun kaavan mukaan ei taaskaan tullut oikein mitään – oikeiden ajureiden löytäminen heille, ja heidän löytäminen oikeiden ajureiden luokse on erittäin vaikeaa – voisin sanoa mahdotonta – vehkeet ei toimi ja kopiot ovat todella surkeassa kunnossa – tämän päivän saldoksi sanoisin tulleen kokemusta – ja istumista, odottamista.

Illan tullen metsässä ei liikahda lehtikään – mutta me liikuimme – Magetin kautta kotiin – ajoissa – ajattelimme, mutta kuinka ollakaan – juutuimme taas sinne formatoimaan yhden koneen – ja onneksi vain sitten asennus käyntiin – ja pois. Ilta olikin kohtalaisen viileä – onkohan ilma tasoittumassa… vai ollaanko me tottumassa siihen !?

Alkuun

19.7 ( 19 päivä ) Torstai Koneellinen tuli kyllä pestyä –ja kaupunkiin lähdettyä. Poikkesimme jopa oletetulla linja-auto asemalla, jossa olikin vain paikallista liikennettä, se muuten on egyptin museon takana. ” Internation bus station” on sitten siitä vähän matkaa eteenpäin – metrolla ajaessa Nasserin aseman lähellä. Tuntui muuten ensimmäistä kertaa täällä olon aikana pieni mahataudin poikanen orastavan paksusuolen pohjalla – mutta kyllä se siit ä – toivottavasti – se oli muuten se eilinen paikallinen kebableipä – no, tietäähän että jätetään se seuraavan kerran väliin…

No, vihdoin sitkeällä yrittämisellä Mika vihdoin sai Serverin vihdoin pelaamaan – ja nettiin pääsi yhdellä koneella – me poistuimme hyvällä tekosyyllä – tarjolla olisi ollut paikallinen mahatauti illallinen Ahmedin puodissa – joten tuli kiire ”toimistolle” – ja sitä paitsi sinne oli joku insinööri jolla ajureita.. katsotaan huomenna aamulla kuinka insinööri se on ollut – meillä olikin sitten kanalounas – ja playkkari ilta – laiskuus iski 23.00 maissa – joten päätimme olla menemättä mihinkään….

Alkuun

20.07. ( 21 päivä kairossa ) – perjantai ja heidän pyhänsä… joten katsotaan miten tästä päivästä – sen töistä selvitään… herätessään tosin tuntui kummalliselta , aamuyöstä ei ollut tarvinnut laittaa ilmastointia päälle tai nousta ylös poikkeamaan suihkussa – joten yö on ollut viileä. Toinen harvinaisuus on taivaalla – siis pilviä – oikeita pilviä, niitä kun ei ole näkynyt koko aikana – normaali on ollut savusumua joka on melkein joka aamu Kairon yllä valkoisen kattona. Mutta kyllä se siitä vielä poistuisi – aurinko paistoi ja kohta puolen tunnin kuluttua – eli se siitä pilvisestä päivästä…. no, poikkesimme katsomaan internetkahvilaan olisiko sattumalta – no, ei – joten taksiin ja katsomaan international bus stationia.. siis linja-auto asemaan, josta ehkä – rahallisten resurssien mukaan matkaisimme Ras Muhamediin tai muuhun vastaavaan paikkaan – no, löytyi aika helposti – siellä se on muutaman kilometrin kuluttua Ramsis St:reettiä vain ettenpäin matkatessa.. metrolla Mubarakista pari asemaan – tosin sieltäkin joutuu kävelemään hetken aikaa asemalta kyllä. No, joka tapauksessa saimme tietää, että jos lähdemme – on kaksi vaihtoehtoa, keskiyöllä, tai keskipäivällä – hinnat Sharmak Elsheikkiin asti, ja sieltä taksi n. 30 km. – 45 puntaa yöllä, ja päivällä 65 – vai oliko se toisinpäin – no, joka tapauksessa – halpaa. Matkan ajankohtaa ei vielä tiedä – tuleeko ollenkaan.. tulihan nyt ainakin selvitettyä. Matkalla takaisin jonka kuljimme jälleen tapamme mukaisesti kävellen – katselimme pariakin mahtavaa moskeijaa – ja katedraalia…

Päästyämme metro aseman liepeille, joka olikin jo mubarak – siinä ramses aukiolla, matkasimme saman tien hakemaan silmälaseja – jotka osottautuivat erittäin halvoiksi ja hyväksi – minun vahvuuksilla – aurinkolaseilla varustettuina, sankoineen päivineen vain 225 puntaa – alennusta 50 puntaa.. sillä kun annoimme ”ennakkomaksua” 225 – kaveri olikin kirjoittanut jo kuittiin valmiiksi 275 – joka laskujemme mukaan piti olla myös se oikea hinta – ja hakiessamme kukaan ei enää kysellyt puuttuvan 50 punnan perään joten kiitimme ja poistuimme Saray el Kobasta parasta mahdollista vauhtia…

Matkalla kotiin tapasimme nuoria mukavia paikallisia – joiden kanssa juteltuamme huomasimme jo sopivamme tapaamisen seuraavan päivän iltaan. Hieman ehkä arvellutti ajatus – mutta kun tuntui erittäin vilpittömältä – päätimme ottaa riskin my friend kauppias ajatuksestakin. Viikon lopun harvinaisia iltoja on perjantai, silloin tulee hyvä elokuva televisiosta – joka tosin alkaa vasta puolenyön aikaan – kuten moni muukin toiminto täällä. No, nytkin oli hyvä aika rentoutua jäätelön ja morsiamen isä – elokuvan parissa – vai mikä se nyt olikaan.

Alkuun

KATSO KUViA Egyptin Kuva Galleriasta...

21.7. ( lauantai, 22 päivä ) Aamun tullen aurinko paistaa ja suihkua pukkaa – museoon pitäisi mennä, ja lopulta mentiin. Kyllä kannatti, sanoisin – paikka on iso ja sanoin kuvaamaton. Sellainen paikka johon ei kyllä päivä riitä. Turvallisuudesta on kyllä huolehdittu – ja kamera – ilman salamavaloa kannattaa ottaa mukaan – tosin siitä kyllä täytyy maksaa 10 puntaa, lipuista 20, ja jos haluaa ottaa videokameran mukaan – ei kyllä kehota – joutuu maksamaan 100 puntaa… tietokoneen kanssa, joka meillä oli mukana, ei tule ongelmia, sillä siihen he eivät vielä ole keksineet laittaa maksua – meillä se oli pakko olla mukana kameran tyhjentämisen vuoksi – ja kyllä sitä tulikin tyhjennettyä – kuvia noin 120 kappaletta, että silleen. Oli tosin joka kerran tyhjennyksen yhteydessä kyselijä katsomassa ja tarkistamassa, onko meillä siihen lupa – muutaman kerran tuli museo myös käveltyä vartijan perässä – tarkistamassa asia.

No, joka paikkaan emme mekään kuitenkaan menneet - muumiot jäivät katsomatta – se kun sitten taas maksaa erikseen. Tutatkhamonin aarre kammio kyllä tuli käytyä – mutta pimeys esti siellä ottamasta kuvia – siellä jos aikoo ottaa kuvia on kameran oltava hyvä – siis valotus aikaa riittävästi, tai riittävän herkkää filmiä !

TOISTAN - se on Todella käymisen arvoinen paikka – mutta pariin kertaan voi käydä kyllä. Mukaan vain juotavaa – sillä kuten muuallakin turisti kohteissa – ryöstöhinnat kaikesta.

Niin, muistutan vielä, että paikalla on pihassa virallisia oppaita, jotka kyllä varmasti tietävät kaiken – ja paljon – mutta sillä hinnalla ostat jostain kirjakaupasta – ennen käyntiäsi museolle jonkinlaisen oppaan – mistä näkee kuvin ja selityksin kaikki.. jopa parikin kirjaa… KATSO KUVA GALLERIASTA KUVAT !

Hop - hop - tässä muuten vastaus kysymykseen... - ensimmäinen on MIKA ja toinen JUHA - jaa, mikä kilpailu ? - poikkea katsomassa Egyptin linkit&yhteyshenkilöt sivulla, niin näet...

Museon jälkeen poistuimme internet kahvilaan. Jossa, vihdoin sitten uusi verkkokortti, vanhaan koneeseen Windows – ja muutaman tunnin hikoilun jälkeen oli vihdoin koneet ja verkko pystyssä – tosin Office vielä puuttui – ja se ruokailu kutsu on vieläkin tarjoamatta – sillä jouduimme taas poistumaan – niin valitettavaa kuin se onkin – juoksujalkaa uusien ystäviemme tapaamiseen – joka meinasi jäädä lyhyeksi, sillä siitä samasta hetkestä poikkesimme vielä kotiin suihkuun – ja vaatteiden vaihtoon. No, onneksi kaverin työkomennus ei kuitenkaan alkanutkaan vielä tänä iltana – vaan siirtyi lähtö huomiselle.

Kahvilla istuimme ja kävelimme pitkin Niilin rantaan – nyt kyllä ymmärrän sen kansa määrän mikä yleensä iltaisin on Niilin rannalla kävelemässä – on se todella mukava paikka katsella maailman menoa – leuto tuuli puhalsi, kosteuskin ei ollut kovin suuri. Kävelimme kohti Operaa – ja Kairo tornia – jossa sitten ongelmat meinasivat alkaa – täällä kun ei oikein nk. turistipoliisi oikein ymmärrä että joka voi ihan ilman rahaa kävellä turistien kanssa – ja vieläpä kertoilla niitä näitä… pojalle meinasi todellakin tulla ongelmia – tytön kovasti vielä – voisin sanoa puututtua lisää asiaan – no, suomalaisella keskustelu taidolla ja puhelimen käteen ottamisella homma selvitettiin nopeasti – kovan pulputuksen säestyksellä – siis nuorten mutistessa poliisi pienistä aivoista ja heidän kielitaidostaan yms. – tosin tottahan se on - jos poliisi on turistipoliisi, hänen pitäisi kyllä puhua englantia – mutta onneksi joku tuli joka sentään osasi. Nokia pelasti, joka tosin ei siinä osalta paikkaansa – jo sen käteen ottaminen turistilla – on kieltä osaamattomalta pieneltä poliisilla kova paikka – siitä tulee ongelmia – varsinkin jos on tuollaisen turistipaikan vartioinnissa. No, onhan se ymmärrettävää heidän puoleltaan, että kaikenlaista ”yrittäjää” mahtuu joukkoon, ja varsinkin turistikohteissa on olemassa viralliset oppaat – jotka tosin hekin maksavat – mutta, mutta…

”Hyvästelimme” kaverin, joka todellakin siis on lähdössä työhön Aleksandriaan huomenissa. Vaihdoimme puhelinnumerot ja emailit. Kotimatka sujuikin oikein hyvin ja kommelluksitta – joten päivän saalis oli erittäin antoisa – ja riittoisa. Myönteisesti myös siinäkin suhteessa, että todellakin – on mahdollista saada todellisia ystäviä täällä kauppiaiden luvatussa maassa. Ja aivan vain kadulla tavaten. Mutta kuten kaikessa täällä, on ensin hyvin varovainen oltava… no nyt kuitenkaan en sanoisi varovainen, sanoisin että, pieni epäilys kuitenkin niskakarvoissa.

Alkuun

22.7. ( sunnuntai 23 päivä ) rauhaisa aamu, mitä se sitten tuokaan tullessaan – sitä ei kukaan tiedä.. – netti kahvila, internet kahvila, - saray ? – josta ei ole kuulunut mitään siiten viime käynnin – olikohan se torstai – vai jopa keskiviikko, sähkökatkoksen aikaan – hmmnn mitähän lienee tapahtunut..

No, ehkä he ottavat yhteyttä – meillä on nyt lomaa – tosin yksi asia kyllä tässä päivässä näin huolettaa – ruokailu tarjous Ahmadin suunnalta olisi nyt tänään lunastettava. Kävimme syömässä, ennen kuitenkin kävimme katsomassa erästä uutta projektia, jossa tulisimme viettämään pari päivää – siis jälleen internet kahvilaa – jossa koneet reistailivat, ja siitä jopa saisi jotain rahaa…

Pelkäsimme suotta, uoka oli maittavaa kalaa – valkosipulia ja sitruunaa mahassaan – leipää, ja munakoiso kastiketta – siis erittäin paikallista. Kävely retki teen kera – päätti päivän Ahmadin kanssa tänään – erittäin mukavaa – erittäin egyptiläistä. Puhelin soitto ystäviltä – ja poistuimme kastelemaan niilin rantaa – myös uusien amerikkalaisten kavereiden kanssa – isä ja poika. Ilta liukeni jo puolta yötä – kun poistuimme metrolla doggia kohti. Kehoitan muuten kaikkia matkailjoita kokeilemaan oikeasti paikallisia kahviloita, halpaa ja hyvää cappucinoa ja muutakin – paitsi ei lapin kultaa – jos nyt kauheasti pahastu vesipiipun savusta – sitä kun on jokaisessa nurkassa tupruamassa.

Seuraavaan päivään – joka on muuten kansallispäivä – tai ainakin joku juhla. Aloitammekin aamusta – ja ihan oikeasti aamulla. Lupasimme mennä katselemaan koneita jo 8.00 aikaan – oikein eurooppalaiseen aikaan – ei egyptiläiseen…. Auts- meinasi oikein unohtua – Ayman ja Moxitin ottivat oikein yhteyttä – yöllä noin yhden aikaan – meidän katsellessa jalkapalloa – ja lupasivat soitella vielä huomenna – jos olemme paikalla – onhan meillä kännykkä…. soittakoon siihen - jos siis olemme kaupungilla, kuten melkein arvata saattaa…

Alkuun

23.7. ( maanantai, 24 päivä Kairossa ) alkoi kuten oli luvattu – eurooppalaiseen aikaan saavuimme keskustaan – koneiden kimppuun – ja paikalla oli väsyneen näköinen mies.. no, kyllä tämä tästä – verkkoa vain kuntoon ja silleen… lupaus myös kaupungille yön tunteina amerikkalaisten kanssa pitäisi onnistua… katsotaan..

..cd asemat eivät toimineet, korppuasemista putsaamisella juuri ja juuri yksi toimintakuntoon – johdot miten sattui – ja vihdoin asentamaan – miettimään – ja eikun jälleen formatointi hommiin ! – Päivä vierähti juuri iltaan – kun ei saatu kuin yksi kone toimintaan – sekin vaivoin – kunnes luovutimme, ennen kuin saamme uuden cd aseman tai sitten lainatuksi jostain toisen – ei asennusta voi jatkaa… kello hipsi jo kohti tapaamisaikaa – joten me hipsimme metrotunnista tapaamiseen – ja eikun jälleen taas suihkuun – toisten odottaessa. Nopeus on ainoa heikkoutemme – ilta kävelyä Kairo tornilla – ja jonon ollessa isohko, päätimme kuitenkin olla menemättä korkeuksiin – ehkä jonain päivänä. Amerikkalaisten kanssa se ilta sitten menikin. Poistuimme vielä Magetille hetkeksi aikaa tappamaan – siis torakoita, ja ajoissa katselemaan elokuvaa. Päivä vain vahvisti käsitystä joka on jo tosin ollut vallassa koko ajan – täällä ei todellakaan voi mitenkään eikä missään luottaa laitteiden toimivuuteen. Vaikka aamu vaikutti hyvältä – oli hiljaista kuin aave kaupungissa – olihan pyhä – oli sitten muuten illasta kun kotiin hipsimme kaupan kautta – metrossa porukkaa valtaisi määrä – voisin sanoa jopa tungos – taisi olla ennätys tämän olon aikana. – Huomenna jatketaan asennusta jos lupaama cd asema tulee paikalle…

Alkuun

24.7. ( tiistai ) alkoi hyvin – kaveri oli ottanut nukutus ainetta illasta ja tuli hieman myöhässä – ja Ahmedin lupaama cd aseman ei ollut paikalla – joten odotimme, ja vihdoin kun kello löi yksitoista – hain Ahmatin paikasta cd:n ja asennus pääsi alkamaan. Koneet tulivat vihdoin kuntoon puolenpäivän jälkeen – poistuimme saamaan - uskokaa tai älkää – ensimmäisen palkkamme. Kovin isohan se ei voinut ollakaan, mutta palkka kuin palkka. Poistuimme paikalta – ja ”törmäsimme” ystäväämme, jolla oli eräs paikallinen mukana, joka oli laittamassa kahvilaa pystyyn, joten sovimme uuden ajan seuraavaksi päiväksi vedoten tämän päivän henkisiin ja fyysisiin vaurioihin. Loikimme metroon – ja kotiin suihkuun miettimään uusia käänteitä.

Olemme monesti miettineet – mitä hyvää tässä maassa on – ja nyt löysimme kaikkia todella hyödyttävän tiedon, hyvän ja erittäin käyttökelpoisen. Kun tilaa Pizza Hutista kotiin kuljetuksen – tulee pizzat kotiin pelkän soittamasi kotinumeron perusteella. Palvelua jota emme voineet uskoa oikeaksi – mutta kyllä vain – kaveri kun oli kysynyt numeron mistä soitan – hän kertoi osoitteen – ja ei muuta kuin odottamaan – pizza oli ovella puolessa tunnissa…. että onhan sitä jotain mitä mekin voisimme oppia.

Toinen selitettävä asia on tämän illan tv ohjelmista – siis yleensä ohjelmista. Onhan täällä hienoja kanavia – antennit ovat niitä ja näitä – mutta mitä niistä tulee, onkin toinen juttu. Seitsemän tai kahdeksan kanavaa – ja pari katsottavaa – siis näin ulkopaikka kuntalaisena. Toinen katsottava on Niilin Tv:n kanava, josta tulee jopa silloin tällöin uutisia englanniksi – ja tuleehan sieltä paljon muillakin kielillä – hmmnn. kumma kyllä, ei vielä suomeksi. Eräs kanava katsottavien joukossa on silloin tällöin elokuvia esittävä kanava – kuvat tulee puolenyön maissa – ja joskus iltapäivästä. Yleensä vanhempia, mutta ihan katsottaviakin joukkoon mahtuu – ei tietysti ihan joka ilta – mutta silloin tällöin. Kuka sitä jatkuvasti viitsisikään istua television ääressä. Video vuokraus toimii, kuten alkupään jutuista onkin tullut ilmi.

Ilta puuhat jakautuvatkin sitten niin, että Mika jäi konetta räpläämään, ja minä poistuin kaupungille katsomaan erästä elektroniikka kaupungin osaa – jossa oli muuten tavaraa – Ataban lähellä on – heti Aziz streetin jatkona – paikka, josta saa kaikkea kodinkoneisiin liittyvää – jos sieltä sitä ei löydä – ei löydä mistään . Tosin oli siellä muutakin myytävää – mutta lähinnä kodinkoneita ja kännyköitä. Siellä puolitoista tuntia seikkailtuani metroon ja takaisin keskustaan. Olimme sopineet tapaamisen Magetin luona ja kuinka ollakaan, metron tullessa asemalle – ja ylös halliin – lippumasiinoiden ohitse – samaan aikaan saapuu Mika kotoa.. kyllä on pieni maa – pieni kaupunki – voisin sanoa, että tänään lototaan – tai sitten ei..

Siitä sitten Magetille – ja hetken siellä viihdyttyämme – poistuimme ostoskori täynnä. Nimittäin Maget halusi välttämättä myydä – antaa – lahjoittaa – jne. tuliaiset, jotta ne sitten olisi poissa käsistä. Ok – otimme mitä ajattelimme jaksaa kantaa, ja kun maksun aika tulee, katsotaan. Hän lupasi kaikki hyvään hintaan – johon kyllä uskommekin… kumpaakin suuntaan. Jälleen olikin sitten puoliyö, ja huomisen päivän odotuksiin.

Alkuun

25.7. ( keskiviikko, jo 26 päivä täällä )

Lähtö lähestyy, ja varmuudella voi jo sanoa, että jos asiat menevät hyvin Suomen päässä, tulemme takaisin – kyllä täällä bisneksen tynkää on – mutta on vain niin hitaasti lämpenevää – sana kiertää – ja uskoisin että jos olisimme olleet, niin kauan kuin olimme ensin suunnitelleet voisi homma onnistua kerrallakin – mutta kun asiat lähtevät toiseen suuntaan alusta heti, ei tapaa kuitenkaan niitä oikeita ihmisiä heti – vaikka kaiken piti ollakin kunnossa, ja oikeat ihmiset vastassa – ei homma ollutkaan niin. Turha sitä on murehtia, nyt kun on jo housussa, vaan ajateltava tulevaisuutta, joka kyllä on täällä – asiat pitää vain järjestellä uudelleen. Palaamme vielä - ajatuksella tässä nyt seuraavat päivät liikutaankin !

Olimme liikenteessä jälleen muutaman tunnin – katselimme cleopatra hotellissa hetken aikaa – ahmatin luona poikkesimme. Tapasimme ystävän, kiertelimme sitten illan tullen molemmat paikat uudelleen. Jolloin tulikin paljon asiaa kirjoilla…

On ollut helppo huomata miten täällä käsitellään naisia – huonosti. Joka paikkaan minne olemme menneet käymään ystäviemme kanssa, (tyttö ja poika) on aina melkeinpä ollut jonkinlaista ilkeilyä, ystäviemme suhteen, kun täällä ei ymmärretä, että joku voisi olla joidenkin kanssa ystävänä. Täällä kun on se periaate vallalla että kaikki haluavat rahaa, oppaana olosta tai muusta sellaisesta toiminnasta. No, jo sitten kuitenkin on joku joka on vilpittömin mielin liikkeellä – olkoon se poika tai tyttö – on todella hankalaa hänelle liikkua turistien kanssa – siis olkoon turisti tai ulkomaalainen. Jostain kumman syystä se ei vain ole ”hyväksyttävää”.

Asiat eivät ole täällä aivan niin yksinkertaisia kuin länsimaalainen ne ajattelee, joskus on vaikea edes ajatella niin vaikeasti – ja oikeastaan, onkin mahdotonta ajatella heidän tapaansa. Mutta meidän täytyy vain uskoa siihen ja myös elää sen mukaisesti – maassa maan tavalla pätee täällä erittäin hyvin, kuten joka puolella missä liikkuukin. Kun kaikki ei voi olla niin kuin on itse todennut hyväksi – sillä täällä joku on todennut asian hyväksi ja elää sen kanssa niin, on vaikea sitä vain muuttaa sen takia, että kun minä tai joku muu on toisenlaiseksi ja paremmaksi sen todennut. Paras keino ei ole aina se oma keino – ja varsinkin kun olemme vieraassa maassa ja heidän kulttuurissa – heidän tapojensa kotona. Vaikka tietäisimmekin useasti sen paremman keinon, sillä kun se on minullakin näin – emme siltikään voi lähteä aina muuttamaan heidän tapojansa ja toiminta mallejaan. Tavat ja toimintamallit, käyttäytymismallit - mukaan lukien käytäntö - on vain joskus tyydyttävä siihen mitä on täällä, tai missä tahansa toiset ovat hyväksi itse ne todenneetkin, sillä ajatusten muokkaaminen toiseen suuntaan on kovin hankalaa.

Tietokoneen kanssa tekeminen ja liittyvien toimintatapojen kanssa on sama juttu – jokaisella on oma hyväksi todettu juttunsa – oma malli ja tapansa tehdä ja toimia sen kanssa. Niitäkin, kuten muitakin tapoja olisi myös kunnioitettava. Kun lähdetään muokkaamaan toiminta tapoja – jo niiden uudelleen opettaminen on hitaampaa, jos he ovat jotain jo hyväksi todenneet – sillä helposti uusien oppiminen ei onnistu, sitä vain lukitsee mielensä – ja ei ota vastaan uutta.

Olisi hyvä aina ensin ”laskeutua” omalta ”tasoltaan” sille tasolle missä on opetettavakin – ja aloitettava opetus niin. Turha naureskelu ja suoranainen systeemin haukkuminen tai koko jutun ”alasampuminen” ei auta yhtään mitään – päinvastoin – varsinkin kulttuurissa, jossa kasvojensa menettäminen toisen silmissä on hyvin paha.

Opetuksessa, kuten kaupan käynnissä on hyvä muistaa, että kilpailijan – toinen – systeemi ja sen haukkuminen tai naureskelu ei auta – täytyy vain osata perustella asioiden epäkäytännöllisyys. Ja tietysti, oman mallinsa – paremmuus. Ilman perustelua ei sitä voi tehdä – mutta kuten jo edellä mainitsin – on kuitenkin otettava huomioon – heidän tapansa ja kunnioitettava niitä.

Pari seikkaa tältä päivältä tuli vielä mieleen, jotka on parasta muistaa… Kairo on iso –mutta jos on vähääkään nk. kaupunki suunnistusvaistoa – osaa sielläkin liikkua – selkeä on kaupunki ja ihmiset ystävällisiä – jokainen ei myy jotain… kysy. Tapoja pitää osata kunnioittaa – vaikkakin ei aina paikallisetkaan tunnu niitä kunnioittavan, mutta jos niitä kunnioitat, sinuakin kunnioitetaan.

Samoin nuorien kanssa toimiminen – täällä nuorison näkee kulkevan käsi kädessä – joskus – mutta kuitenkaan en suosittele kovin mitään saman suuntaista ”ilakointia” kuten suomessa – täällä ulkomaalaisen kanssa liikkuva nuori on silmätikkuna – ja heidän kanssaan liikkuessa on tapoja noudatettava – vaikka he eivät sitä tekisi… kuitenkin he pitävät useasti niistä itse kiinni – toisten silmissä heidänkin pitää olla oman kulttuurinsa orjia.

Täällä jokainen in insinööri – tai ainakin joku sukulainen on insinööri – siis jos haluat kunnioitusta – ole vaikka sähkö insinööri…. Liian ehdoton ei täällä voi olla. Kaikki on joskus toimivaa – joskus ei – joten on olemassa arabikulttuuri joka on hyvin erilainen kun meillä – joten maassa maan tavalla – ehdoton ei voi täällä olla – täällä on keksittävä aina joitakin varakeinoja, toisia tietä.

Alkuun

KATSO KUViA Egyptin Kuva Galleriasta...

Torstai 26.7 ( 27 päivä täällä ) Päivä alkoi Ulla-Kaijan koneelta – muistia paikalleen – ja parin ohjelman asennuksella. Lisäksi hain vaa’an häneltä, jotta ei lento-asemalla tule ongelmia. Kiitin tästä kokemuksesta – ja puhuimme ehkä jo tulevaisuudesta. No, aika näyttää – lähdimme kohti Saray el Obbaa, jossa hetken istuttuamme, hyvästelimme myös heidät, toisin Ayman ja kumppanit lupasivat tulla poikkeamaan huomenissa meillä, joten see you later, alligator. Päivän kääntyessä kuuman puolelle, olimme jo uudelleen kaupungilla. Ahmadin luona laittelimme officin koneelle ja pelejä toiselle.

Täällä muute kannattaa kysyä aina aika muoto – tapaamista suunnitellessa – Egyptin aika on "muutamaa" kymmentä minuuttia myöhässä – eurooppalainen aika oikeaan aikaan .

Suihkun raikkaana sitten kummallisesti ovikello soi – ja kuinka ollakaan – Nagyhan se siellä oli oven takana. Juttelimme hetken – sillä oli jälleen aika rientää uuteen tapaamiseen. Asiat kuitenkin menivät hyvin – ja keskustelumme hänen kanssaan oli hedelmällinen, palaamme asiaan huomenissa.

Jätimme hyvästit – ja lähdimme Magetille – joka olikin jostain syystä kipeä. Tämä on jälleen yksi niitä harvinaisia kertoja varmastikin jolloin näemme liikkeen kiinni.

Alkuun

Perjantai 27.7 ( 28 päivä kairossa )

Valkeni aurinkoisena, ja kiireisenä. Ensin siivousta, ja paikkojen kuntoon laittamista. Matkalaukun pakkaamista – ihmettelen vain miten laukkuun mahtuukin noin paljon tavaraa – ja kun se oli jo tulessa kovasti täynnä – miten se nyt sitten tuleekaan. No, laukku tuli nyt osaltaan pakattua ja alustavasti laitettua jopa kiinni – kasseja vain on yksi enemmän kuin tulessa… joten onneksi meillä oli käytössä Ulla-Kaijalta lainattu vaaka, ja kaikki laukut voitiin noin jotenkin laittaa oikeaan kilomäärään.

Muistutuksen sanoja; Metrolinjoja kulkee vain tällä hetkellä vain kaksi – sininen ja punainen – josta ensin mainittu kulkee myös maan pinnalla – Margista – Helwaniin ja punainen uusin vaunuin Gisasta Shurbaniin. Jos nyt ole mainittu aikaisemmin – aamupäiväsin metroissa on varattu kaksi ensimmäistä vaunua naisille – ja iltapäivällä yksi vaunu….

Aamun aurinko ei paljoa ehtinyt paistaa parvekkeelle kun oli taas mentävä – satelliitti kauppaan, Ahmetille ja sieltä Magetille – piti siis. Mentiin kyllä satelliittikauppaan ja sieltä Ahmatille toivottomaan jatkoja… - sieltä cleopatra hotellille katsomaan toimivuus – sieltä vielä katsomaan uudelleen magettia, joka ei ole paikalla – kummallista ! – No, kuulimme, että hän ei olekaan kipeä, vaan poikkeamassa siskollaan. No toivotetaan lisää onnea hänelle ja matkaamme Helwaniin päin – pitkän ja kuuman metro matkan jälkeen saavuimme odottamaan Nagya. Hän pääsikin livahtamaan – ohitsemme – ja odotimme hetken toisiamme eripuolilla asemaa. Taksiin ja hänen koneensa ääreen, eli kotiin. Pikkuveli avasi oven ja katselimme hetken aikaa – valitettavasti tulevaisuutta vain silmiin – siis tämä jos kuka on sellainen jossa on myös tulevaisuutta – tarkoitan Nagya.

Lähtö lähestyi kovaa vauhtia – ja jouduimme kuitenkin jättämään hyvästit myös Nagylle. Tuli muuten todettua Kairon rehellisyys – jätin vahingossa mäkkäriin muovikassin, jossa satelliitti pää ja muuta ostettua – ja siellähän ne oli odottamassa kun kyselin . Matka takaisin doggiin ei paljoa maksa – joten metroon, ja siellä jälleen – samalla hiellä Ulla Kaijalle luovuttamaan avainta ja viemään vaakaa takaisin. Ilta pimeni ja odottamamme vieraat eivät saapuneet – no, elokuvan katseluun ja tiskaamiseen yms. loppu pakkaamiseen menikin sitten koko loppu yö.

Sen verran vielä uutta oppimaan rakennuskulttuurista, joka on muuten sama kuin esim. Lebanonissa – sielläkin jätetään viimeinen kerros ”rakentamatta” – eli jos vaikka joskus rakentais – meininki kyllä, täällä kun ei tarvitse itse maksaa veroa jos tekee näin – joten kaikki niin sen sitten tekee.

Sanoinkos jo, että ne linja-autot ovat erittäin halpoja liikkumismuotoja – muistaa vain kysyä hinnan etukäteen – samoin ne tupaten täynnä olevat pikku Toyota pikkubussit - mutta kannattaa ensin kysyä hinta.

ja kun yö tuli - tuli myös meille noutaja - taksimme oli sovittuna aikana odottamassa ja eikun taksiin - ja kentälle... turvatarkastuksien läpi vain odottelemaan.. Samaan reittiä takaisin mietteliäänä - mutta toisaalta onnellisena. Odotusaika Budabestin kentällä venyi jälleen pitkäksi - mutta kyllä se siitä. Toisaalta voisi senkin ajan käyttää hyväkseen - ja mennä poikkeamaan kaupungilla, joka ei ole kuin hetken matkan päässä, mutta se tarvitsee taaloja.. joten se siitä tällä kertaa..

Alkuun

Joten siinä se - matkakertomus - päiväkirja - mikä nyt lieneekään. Toivottavasti siitä joskus jollekin olisi hyötyä... - mielenkiintoinen matka kuitenkin meillä oli - ja kuten jossain vaiheessa mainitsin - joskus takaisin !